Viikonloppuvieras

Olipas semmoinen viikonloppu, että huh huh. Eräs ystäväni tuli käymään täällä minun opiskelukaupungissani. Menin Tyttöä vastaan juna-asemalle ja syötiin siinä sitten Hesessä ateriat. Oli aika flirtti ja nätti naismyyjä muuten siellä paikalla. Vaihdettiin kuulumisia siinä syöpötellessä ja mietittiin kuinka moni oli ihmetellyt sitä, että Tyttö tulee luokseni ilman avovaimoaan. Vadelma ja Tyttö ovat seurustelleet pian puolitoista vuotta ja Vadelma on yksi parhaimmista ystävistäni, jonka kanssa meillä oli aikoinaan hyvin fyysinen suhde. Se päättyi vain pari kuukautta aikaisemmin ennen Vadelman ja Tytön ensimmäistä tapaamista. Siihen minun ja Vadelman suhteeseen oli ilmestynyt aika pahat solmut, mutta siitä sitten ehkä lisää tulevaisuudessa... Minä ja Tyttökin olimme olleet aluksi pahimmat vihamiehet, eikä meistä kumpikaan kyllä olisi vaikka vuosi takaperin voinut uskoa, että vielä joskus Tyttö tulee käymään luonani aivan yksin ja tulisimme näin hyvin juttuun.

Taustatietona ennen varsinaiseen viikonloppuun paneutumista voisin mainita, että Vadelman ja Tytön suhde on hieman vapaampi kuin voisi olettaa. Meillä on takana useampi kimppasessio ja nyttemmin olemme sitten touhuilleet Tytön kanssa kahdelleenkin. Sääntönä on kysyä ensin Vadelmalta lupa touhuihin.

Kämpillä sitten joimme pari pulloa kaljaa. Tyttö oli väsynyt matkustamisesta ja koulupäivästä, joten örveltämiseksi ilta ei todellakaan mennyt. Petihommiksihan se sen sijaan meni, mutta onneksi kalja ei ollut turruttanut tuntoa.

Käytännössähän se viikonloppu oli vain yhtä naimista. En edes pysynyt laskuissa perässä kuin monesti sain. Keskusteltiin sitten yllättäen myös seksistä Tytön kanssa ja kauhisteltiin heterosuhteita, tarkemmin sanottuna heteroiden sänkyelämää naisen näkökulmasta. Niissä kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kyllähän mies saa ja nainen jää ilman (kokemuksesta voin allekirjoittaa tämän itsekin). Erästäkin blogia lukiessani järkytyin, kun naiskirjoittaja tunsi itsensä kovin itsekkääksi halutessaan saada Ison O:n itsekin aktin aikana. Kovinkaan monesti en ole kuullut naisten, jotka makaavat naisten kanssa, valittavan samasta ongelmasta. Tulimme siis Tytön kanssa tulokseen, että kyllähän nainen toisen naisen parhaiten tuntee, samat värkit kun sattuu housuista löytymään.

Ja nyt kun vielä seksistä puhutaan, niin yllättäen sunnuntaiaamukin meni peiton alla puuhaillessa. Sen vuoksi Tyttö myöhästyi myös junasta, joten jouduimme odottamaan juna-asemalla puolitoista tuntia. No okei, kyllähän Tytön mummokin soitti ja jutteli puhelimessa niin pitkään, että osansa silläkin oli.

Että semmoinen viikonloppu tällä kertaa...

Häähaaveilua

Viimeisin seurustelusuhteeni päättyi minun toiveestani. Se oli elämäni pisin, kestiperäti kolmisen kuukautta ja oli helvetin hienoa aikaa. Sitoutumiskammoisena luulin etäsuhteen toimivan kohdallani vallan mainiosti: näkisin naiseni tarpeeksi harvoin, jolloin ikävä toisen iholle olisi kerennyt kehittyä tarpeeksi suureksi eikä välimatkan takia tulisi mitään seurusteluun liittyvää ahdistusta. Minulla on ollut tapana jossain vaiheessa suhdettani alkaa ahdistumaan, olkoonkin suhde kuinka täydellisyyttä hipova tahansa.

No, ahdistushan tuli taas. Ja kyllä sillä välimatkallakin varmasti oli vaikutusta.

Koska näin sitten kuinka paljon, sanotaan nyt tätä naista vaikka Beeksi, tähän tyttöseen sattui minun omien tyhmien ahdistumisteni vuoksi, päätin etten enää sotkeudu mihinkään vakavaan. Niistä kun ei näköjään seuraa muuta kuin kyyneleitä ennemmin tai myöhemmin. Bee saattaa silloin tällöin vieläkin humalassa surkutella suhteemme kariutumista.

Eilen illalla Subilta tuli sitten Meidän häät, jossa eräs naispari vannoi toisilleen ikuista rakkautta. En minä normaalisti häähömpötyksistä innostu millään lailla, saatan vain hieman olla iloinen onnensa löytäneen parin puolesta. Nyt kuitekin tämä pariskunta raapaisi omaa maailmaani niin syvältä, että huomasin kyynelihtiväni hyvinkin reilusti ohjelman aikana. Samalla mieleeni hiipi ajatus, että minäkin tahdon naimisiin ja olin jo valmis koko eilisillan rengastamaan loppuun asti heti ensimmäisen vastaan tulevan naisen. Siinä sitten mietin elämääni. Menisinkö edes koskaan naimisiin? Voiko maailmassa olla se toinen puolikas, joka tekisi minusta kokonaisen ilman ahdistumista?

Kaikkein eniten minut sai liikuttumaan hetki ohjelmassa, kun morsianten isät pitivät puheet. Minä olen visusti kaapissa vielä isälleni. Vanhempani siis ovat eronneet, isä asuu toisessa osoitteessa avovaimonsa kanssa. Hän käyttää homoa hyvin runsaasti haukkumanimenä ja uhkaa humalassa hakata kaikki homot. Toisaalta olen miettinyt, että koska olen perheen ainut lapsi ja isällekin viime aikoina taas ollut se tärkein, että mitä hän sanoisi minusta. Toisaalta hän voisi ottaa sen suht kevyesti tai sitten siitä alkaisi monen viikon ryyppyputki enkä olisi enää tervetullut lähellekään kotikaupunkiani.

Toisaalta ehkä kerron isälleni sitten joskus, jos törmään siihen Elämäni Naiseen. Ehkä sitten joskus saan omatkin hääni, joissa isää puhuu nättejä sanoja kahdelle ikuisesti toisiaan rakastavalle ihmiselle.

Living without Lipstick - wtf?

Olet tainnut eksyä lukemaan erään naisenalun päiväkirjaa. Minä olen neiti L ja vaikka kirjoitankin nimimerkillä, kirjoitan omasta elämästäni ja elämättömyydestäni. Älkää huoliko, jos joku minut tai itsensä näistä merkinnöistä sattuvat tunnistamaan. Lupaan olla käyttämättä oikeita nimiä vastaisuudessakin.

Sen verran voisin itsestäni paljastaa, että olen parikymppinen opiskelija jossain päin Suomen maata. Kirjoitan lähinnä elämästäni eli rakkaudesta autoihin, juhlimiseen ja naisiin. Kyllä vain, kuten rivien välistä ja myös aika suoraankin tästä introsta voi lukea: olen lesbo. Kovin poikamainen niin ulkonäöltäni kuin kiinnostuksen kohteiltanikin. En turhan usein ole törmännyt muihin lepakkopäiväkirjoihin, joten tässä yksi.

Tervetuloa tirkistelemään elämääni. Elämääni ilman huulipunaa.